Oppilaiden haluttomuus tavata Vimalakirtia

Sitten licchavilainen Vimalakirti ajatteli itsekseen: "Olen sairas, makaan
sängyssä tuskissani, siltikään Tathagata, pyhimys, täydellisesti tavoitteet saavutta-
nut Buddha, ei osoita minulle huomiota tai sääliä eikä lähetä ketään tiedustele-
maan vointiani."
   Mestari tiesi tämän Vimalakirtin mielessä olevan ajatuksen ja sanoi kunnian-
arvoisalle Sariputralle: "Sariputra, mene tiedustelemaan licchavilaisen Vima-
lakirtin vointia."
   Kun kunnianarvoisaa Sariputraa oli näin puhuteltu, hän vastasi Buddhalle:
"Mestari, en todellakaan haluaisi mennä tiedustelemaan licchavilaisen Vima-
lakirtin vointia.  Ja miksi?  Muistan kun eräänä päivänä istuin metsässä puun
juurella mietiskelyyn syventyneenä ja licchavilainen Vimalakirti tuli tuon puun
juurelle ja sanoi minulle: 'kunnianarvoisa Sariputra, tuo ei ole oikea tapa syven-
tyä mietiskelyyn.  Sinun tulisi syventyä mietiskelyyn niin, ettei ruumiisi tai
mielesi ole havaittavissa missään kolmesta maailmasta.  Sinun tulisi syventyä
mietiskelyyn sillä tavoin, että pystyt ilmentämään kaikkea tavallista käyttäyty-
mistä hylkäämättä lakkaamista.  Sinun tulisi syventyä mietiskelyyn sillä tavalla,