Kambala

Kankaramassa oli kuningas, joka hallitsi suunnilleen kahdeksaamiljoonaa
neljääsataa tuhatta kaupunkia.  Hänellä oli kaksi poikaa.  Kun kuningas kuoli,
vanhinta poikaa suunniteltiin kuninkaaksi miellyttävän luonteensa tähden.  Kunin-
kaan hyveiden ansiosta kaikki asukkaat menestyivät.  He elivät yleellisesti ja
söivät kultalautasilta.
   Kuninkaaksi tulon jälkeen prinssi, joka ei ollut nähnyt äitiänsä moneen
kuukauteen, kysyi: "Minne äitini on mennyt?  Miksi hän ei tule enää katsomaan
minua?"
   "Hän suree isääsi", oli vastaus.
   Vuoden kuluttua äiti tuli hänen luokseen itkien.  "Miksi äitini itkee?", prinssi
kysyi.
   "Itken, koska en ole tyytyväinen siihen, että sinä istut jalokivivaltaistuimella
hallitsemassa kuningaskuntaa."  Niin prinssi sanoi äidilleen: "Mitä jos antaisin
nuoremman veljeni hallita kuningaskuntaa ja liittyisin luostariyhteisöön? 
Olisiko äitini sitten tyytyväinen?"
   "Se olisi oikein", hän sanoi.  Niin hän antoi kuningaskunnan nuoremmalle