Kokalipa

Kerran oli kuningas Camparan kaupungissa, joka ei sietänyt kuumuutta.  Niinpä
hän pysytteli asmra-puulehdon varjossa kirkasvetisen virran lähellä, missä kasvoi
makealta tuoksuvia kirkkaanvärisiä kukkia ja kaiken lajisia hedelmiä.  Täällä
prinssit ja aateliset osoittivat hänelle kunnioitusta.  Ja kuninkaalla oli tietenkin
nuoria neitoja palvelemassa häntä - jotkut leyhyttelivät häntä, jotkut lauloivat,
jotkut tanssivat hänelle ja jotkut sirottelivat kukkia.
   Kun kuningas nautti kuningaskunnastaan - josta ei puuttunut mitään ilonaihei-
ta - todellinen munkki tuli puutarhaan.  Siellä oli kolmesataa ovea huvilehtoon
eikä hän tiennyt, mistä mennä sisään.  Kuningas itse kuuli hänen tulonsa ja huusi
"tule sisään" ja käski ottaa munkin vastaan.
   Kuningas antoi munkille ruokaa ja tarvikkeita ja kysyi häneltä sitten: "Voiko
sinun Dharmasi olla yhtä onnellinen kuin minun Dharmani?"
   "Lapsen näkökannalta olet hyvin onnellinen", sanoi munkki.  "Mutta viisaan
näkökannalta tämä kaikki on myrkkyä."
   "Kuinka voit sanoa, myrkkyä?", kysyi kuningas.
   Munkki selitti kuninkaalle kolme myrkkyä.  "Kuningaskunta on kolmen