omia kaupunkejaan oli miljoona kahdeksansataa tuhatta, Kamarissa oli yhdeksän-
sataa tuhatta, Bengalissa neljäsataa tuhatta ja lisäksi yli kolmemiljoonaa satatuhat-
ta hänelle uskollisuudenvalan vannonutta.  Mestari tuli eräänä päivänä Saliput-
raan, kuningas Devapalan istuimelle kerjäämään almuja.  Hän asettui istumaan
puun juurelle ja eli siinä.
   Kuningas Devapala oli uskonnollinen mies ja hänellä oli lukemattomia
palvonnan kohteita.  Eräänä iltana kuningas neuvotteli vaimonsa kanssa: "Kaikki
kokoonpannut asiat ovat pysymättömiä.  Kaikki maalliset asiat ovat tuskallisia. 
Olemassaolevilla asioilla ei ole ydintä.  Jos aion hallita kuningaskuntaa sekä nyt
että tulevaisuudessa ja jos me aiomme pysyä aviomiehenä ja vaimona, meidän on
kerättävä ansioita esivalmisteluiksi tulevaa elämää varten tekemällä arvokkaita
ihmisiä palvonnan kohteiksemme.  Se olisi todellakin oikein."
   "Olet palvonut lukemattomia ihmisiä aikaisemmin", vastasi kuningatar,
"mutta nyt kaupungin laidalla elää arya, joka on kaikkia muita parempi.  Hän
noudattaa luostarisääntöjä; hän kerää almuja, pitää munkin kaapua ja elää
niukasti.  Sinun kannattaisi viedä hänelle ruokaa ja juomaa - kahdeksankymmentä
neljä hedelmää ja viisi juomaa, kuten greippimehu ja niin edelleen.  Sinun pitäisi
uhrata jalokivien valo lampun valon sijasta; antaa hänelle kaikki kuningaskunnan