Marpa palaa Tiibetiin saatuaan initiaatiot ja suulliset opetukset.

   Marpan varat olivat kuluneet loppuun, niinkuin olivat Nyönkin.  He tapasivat
suullisesti sovittuna aikana tekivät yhdessä matkaa takaisin.  Nyö alkoi ajatella:
"Hän vaikuttaa oppineen enemmän, vaikka minulla oli enemmän kultaa" ja hänessä
syntyi pahoja, kateellisia ajatuksia.  Nyöllä oli kaksi pandita ystävää mukanaan,
alemman tason opettaja ja joitakin muita, jotka kantoivat hänen kirjojaan ja matkata-
varoitaan.  Marpa kantoi omia kirjojaan nyytissä.  Nyö sanoi hänelle: "Ei ole
oikein, että suuret kääntäjät kantavat matkatavaroita.  Anna tämän opettajan kantaa
nyyttiäsi." Myöhemmin Nyö lahjoi salaa tämän opettajan ja sanoi: "Heitä Marpan
kirjat veteen, niinkuin se olisi vahinko."
   Opettaja heitti Marpan kirjat veteen, kun heidän veneensä tuli keskelle Gangesia. 
Marpa tiesi, että se oli Nyön aikaansaannos.  Hän ajatteli: "Tiibetissä kullan hankki-
minen on kovaa työtä.  Intiassa gurujen etsiminen on kovaa työtä.  Mikään ei ollut
arvokkaampaa, kuin nämä tekstit ja suulliset opetukset ja nyt ne ovat mennyttä. 
Pitäisiköhän heittäytyä veteen?" Hän harkitsi sitä vakavasti, mutta muisti gurunsa
suulliset ohjeet ja rauhoitti mieltään hieman.  Vaikka hänellä ei ollutkaan aikomusta
vaatia hyvitystä, hän sanoi Nyölle: "Tämä oli sinun tekosiasi."