Joten he ovat kuin Opettajamme ja Buddhien emanaatioita.  Oletetaan, että
saamme tappavan sairauden tai vaikka voimme ainoastaan huonosti, meidän tulisi
ajatella: "Jos en olisi sairas, hukkuisin turhanpäiväisyyteen yrittäessäni tehdä
tämän elämän miellyttäväksi enkä antaisi ajatustakaan Dharmalle.  Mutta koska
kärsin, niin ajattelen kuolemaa, käännyn opetusten puoleen ja ajattelen niitä. 
Kaikki tämä on Opettajani ja Kolmen Jalokiven toimintaa."  Tiedämme kaikki,
että Bodhicitta alkaa kehittyä meissä, kun olemme tavanneet Opettajan ja saaneet
hänen opetuksensa.  Jos jatkamme harjoitusta Bodhicittan siemenellä, joka on
kerran istutettu sydämiimme, pahantekijät ja heidän aiheuttamansa ongelmat, itse
asiassa kärsimys yleensä ovat salaliitossa meidän Bodhicittamme kasvattamiseksi. 
Vihollistemme ja opettajiemme välillä ei sen tähden ole eroa.  Meidän tulisi
tietää, että kärsimys saa kaksi Bodhicittaa kasvamaan ja meidän on käytettävä se
hyväksemme.
   Kun Santarakita tuli Tiibetiin ja alkoi opettaa, pahat voimat ja myöskin
paikalliset henget estivät hänen työtään.  Ilmestyi rajumyrskyjä, jotka pyyhkäisi-
vät Punakukkulan Palatsinkin pois.  Näiden tuhoisien olosuhteiden takia Santarak-
ita ja kuningas kutsuivat Guru Padmasambhavan, joka tuli ja sai Buddhadharman
loistamaan auringon lailla.  Jos nuo negatiiviset voimat eivät olisi tulleet, niin