Aikova Bodhicitta suhteessa absoluuttiseen totuuteen

Tyhjyys on ylittämätön suoja;
sen kautta illuusionkaltaiset ilmiöt nähdään neljänä kayana.

   Maailmankaikkeuteen ja sen olentoihin liittyvät kärsimykset ovat tulosta
virheellisestä havaitsemisesta, jonka luonto on tärkeä ymmärtää.  Tunteet, kuten
takertuminen, viha ja tietämättömyys ovat kaikki mielen luomuksia.  Pidämme
esimerkiksi ruumistamme kallisarvoisena omaisuutena, josta meidän on pidettävä
erityistä huolta, suojella sitä sairaudelta ja kaikenlaisilta vahingoilta.  Joudumme
tämän ajatustottumuksen valtaan ja alamme seurauksena kärsiä sekä henkisesti
että fyysisesti.  Tämä on esimerkki havaitsemisesta, jota sen tähden, ettei sillä
ole mitään perustaa todellisuudessa, kutsutaan harhautuneeksi; se on riippuvainen
uskosta jonkin, jota ei ole lainkaan olemassa, olemassaoloon.  Se on aivan kuin
unessa luulemme, että palamme tai hukumme ainoastaan saadaksemme herätessä
selville, ettei mitään ole tapahtunut.
   Absoluuttisen totuuden näkökannalta ilmiöillä ei ole todellista olemusta. 
Sillä, mitä pidämme "minuna", "minun ruumiinani", "minun mielenäni", "minun