tyhjää luontoa ja niinpä me ajattelemme pienenkin hyönteisen pureman jälkeen:
"Ai, minua on purtu.  Se sattuu!", tai kun joku sanoo jotain epäystävällistä, me
suutumme.  Se on merkki siitä, ettemme ole oivaltaneet mielen tyhjää luontoa.
   Kaikesta huolimatta, vaikka oletetaan, että olemme vakuuttuneita, että oma
ruumiimme ja mielemme on luonnostaan tyhjiä, niin kun mielissämme syntyy
juuri tämä vakaumus, jota tavallisesti kutsutaan vastalääkkeeksi, sanotaan kuiten-
kin että:


Vastalääke katoaa itsestään.

   Ihmiset pyytävät Dharma-opetuksia, koska he pelkäävät, mitä heille tapahtuu
kuoleman jälkeen.  He päättävät turvautua, pyytää lamalta ohjeita ja keskittyä
järkähtämättä harjoitukseen: satatuhatta prostraatiota, satatuhatta mandalauhraus-
ta, turvautumiskaavan lukemista ja niin edelleen.  Nämä ovat tietenkin positiivisia
ajatuksia, mutta ajatukset, koska niillä ei ole aineellista luontoa, eivät kestä kovin
pitkään.  Kun opettaja ei ole enää läsnä eikä kukaan ole enää osoittamassa, mitä
pitäisi ja mitä ei pitäisi tehdä, niin useimmille harjoittajille se on niinkuin